Suuri päivä on ohitse ja humu on laantunut. Äänestäjien jaloista nousut tomu on laskeutunut ja ilmanlaatu on palannut taas normaaliksi. Mitä jäi suuresta äänijuhlasta käteen? Porvarihallitus ja vasemmiston täysi rappio.
Vaalipäivänä ympäri Suomea levittäytyi lukuisia vaalivalvojaisia, joissa hälistiin joko pettymyksestä tai silkasta ilosta. Vaikka Kokoomuksen vaalivalvojaisissa oli tunnelma korkeimmillaan, oli aihetta rankinpaan ilonpitoon vaalien suurimmaksi porvaripuolueeksi nousseen Nukkuvien vaalivalvojaisissa. Punaruudin toimittaja Tuokkonen vietti vaali-illan Nukkuvien vaalivalvojaisissa Pub Kuohussa. Tuokkosen mukaan meno olisi voinut olla railakasta, jos jokainen juhlija ei vain olisi jäänyt kotiin.
Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen kiittelikin voittopuheessaan Nukkuvia tuestaan Kokoomukselle. Nukkuvien piireissä Kataisen kiitokset otettiin mielihyvin vastaan ja puheenjohtaja keittokauhankuljettaja Anselmi Suhonen yltyikin kehumaan omaa kenttäväkeään siitä, että äänestysprosentti saatiin painettua toiseksi alimmalle tasolle sitten sotien. Hän ylisti puolueen jäsenistöä siitä, että näissä vaaleissa jokaisen nukkuvan onnistui jäämään vaalipäivänä kotiin istumaan läskillä perseellään. Suhosen mukaan tämä on merkki hyvinvoinnista ja siitä, että Nukkuvat nauttii aidosti kansan tuesta ja sen jäsenet ovat todella sitoutuneita puolueen toimintaan.
Kuultuaan Suhosen puheen Jyrki Katainen oli realisti ja varoitteli toveripuoluettaan, että seuraavissa eduskuntavaaleissa ei Nukkuvien kannata enää luottaa läskien perseiden paikallaanpitävään voimaan, sillä seuraavan neljän vuoden aikana nämä perseet kapenevat olemattomiin. Katainen kuitenkin lohduttaa Nukkuvien johtoa sillä, että seuraavissa vaaleissa Nukkuvien kannattaa keskittyä kauhtuneisiin ryysyläisvaatteisiin, joiden nolostuttava vaikutus pitää Nukkuvien jäsenet köyhyyspomminvarmasti sisätiloissa vaalipäivän ajan.
Suhosen mukaan vuoden 2007 eduskuntavaalit olivat Nukkuvien kannalta merkityksekkäät. Sen lisäksi, että äänestysvilkkaus oli historian toiseksi alhaisinta, Suhonen iloitsi siitä, että Nukkuvien on onnistunut tekemään poliittista työtä yli tuloerokuilujen. Hänen mukaansa Kokoomuksen ja Nukkuvien tiivis yhteistyö symboloi avoimuutta ja veljeyttä. Puheenjohtaja on innoissaan siitä, että seuraava vaalikausi tuo mukanaan runsaasti haasteita, etenkin uuden toveripuolueen kanssa yhteydenpidon saralla. Hän selventää, että tällä hetkellä täytyy käyttää normaalia kovempaa ääntä, jotta viesti menee perille 50 kilometrin päähän toiselle puolelle kuilua ja Suhosen mukaan tällä saralla haaste piilee siinä, että joka hetki täytyy kommunikoida kovemmalla ja kovemmalla äänellä, sillä kuilu kasvaa tästä päivästä lähtien kolme kilometriä tunnissa. Suhonen kertookin näkevänsä villejä päiväunia seuraavia vaaleja edeltävästä päivästä, jolloin kuilu on 105170 kilometriä leveä ja pelkän huutamisen lisäksi apuvälineinä on langatonta tekniikkaa, lentäviä autoja ja vettähylkiviä kangassäkkimateriaaleja vaatetuskäyttöön.
Myös Nukkuvien jäsenistössä tuleva vaalikausi on iloa täynnä. Muunmuassa lattikaivonpuhdistaja Raakel Pyöriö onkin odottanut aikakautta, jolloin ruokapöytä notkuu pelkästä vedestä. Hänen mukaansa se säästää uskomattomasti aikaa, kun ei tarvitse miettiä mitä söisi, puhumattakaan siitä, että kuluttaisi aikaansa ruuan valmistamiseen. Seinälaudankiinnittäjä Hannu Turonen taasen iloitsee siitä, että hänen lastensa henkiset resurssit säästyvät myöhempää käyttöä varten, kun rappeutunut koululaitos ei kahmi niitä käyttöönsä.
Sen herkun lisäksi, että maassamme jyllää ensi viikosta lähtien porvarihallitus, tarjoillaan meille liuta uusia urheilija- ja julkkiskansanedustajia. Näiltä arkadianmäen uusilta ja vanhoilta kasvoilta odotetaankin paljon. Painijakonkari Marko Asell tulee myös jatkossa painimaan, tällä kertaa kuitenkin tiukkien dilemmojen parissa, kuten ollako paikalla täysistunnossa vai ei ja kuinka pitkään uskallan olla painamatta tuota nappia. Juha Mieto tulee myöhästymään joka istunnosta yhdellä sadasosasekunnilla ja on tämän vuoksi aina masennuksen lamauttamana istunnoissa. Markku Uuspaavalniemi vuorostaan lakaisee kaikki asiakysymykset tieltään sivuun ja keskittyy olennaiseen eli olemaan keskustalainen yhdessä opettajiensa Pertti "Haluaisin olla Esko Riihelä, mutta en ole" Salovaaran ja Mikko "Poppaloora" Alatalon kanssa. Kansakuntamme kohtalo on siis varmoissa käsissä.
Kaikenkaikkiaan kirkas enemmistö kansasta juhlii vaalien lopputulosta ja eduskunnan istuntosalin penkit notkuvat asiantuvien, tunnollisten ja älykkäiden kansanedustajien painon alla. Demokratia ja yleinen yhtenäinen äänioikeus on taas näyttänyt kyntensä! Hyvä Suomi! Kiitos 1972! Rauhaa ja oikeudenmukaisuutta! Hyvää mieltä ja ampiaisenpistoja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti